Heinäkuun toinen, tiistai. Lähdemme Hollannista ja minä kehittelen Pohjanmeren padan reseptin. Kaasulieden etuja on mahdollisuus paahtaa paprika avotulella. Mustakuoriseksi grillatun paprika maku on hieno klassikko. Hieman tulinen ja mausteinen pata sopii rannikkopurjehtijan iltaruoaksi.
Purjehdus antaa tilaa mielikuvitukselle. Horisonttiin tuojottelu ja minimaalinen maisema venyttelee aivoja. Tästä oli paljon hyötyä miettiessämme tiistai-illan mysteeriä. Olimme ohittamassa kaasunporaushökötystä kun sille saapui laiva. Se toimitti melkoisella vaivalla merelle laatikon. Mitä laatikossa oli? Miksi se oli punainen eikä sininen? Oliko kyydissä varaosa vai kuutio paahdettuja punaisia paprikoita? Hyvin rentoutettu mieli keksii luovia vaihtoehtoja.
Auringon laskiessa hylje tuli kanssamme pohtimaan maailman mysteerejä. Täällä päin ne ovat uteliaita ja saattavat lähteä seuraamaan venettä. Tyynellä säällä jouduimme ajamaan koneella ja keskustelumme jäi ohimennen tervehtimiseen. Olisimme voineet rupatella enemmänkin. Tiesikö Hylje punaisen laatikon arvoituksesta enemmän kuin ehti kertoa?
Alankomaiden rannikopurjehdus on kuin tekstikirjasta. Majakoita on sopivan kantaman päässä toisistaan. Niistä on jatkuvasti näkyvissä ainakin kaksi. Kompassisuuntimalaitteella voi vilkkuvaloja tähtäämällä määritellä paikkansa ja kompassilla suuntansa. GPS-aikana tämä on vain taitojen verryttelyä. Plotteri näyttää pettävän tarkasti "olet tässä". Kompassisuuntimat ja GPS olivat pahimmillankin vain 1,5 merimailia eri mieltä sijainnistamme. 10 mailin päässä rannikosta sellainen tarkkuus riittää mainiosti.
Koko yön meitä seurasi toisen veneen kulkuvalot ensin styyrpuurin ja sitten paapuurin puolella. Aamun valjetessa ylitimme yhdessä Saksan aluevesirajan. Sen tuntumassa meitä oli vastassa paikallisen rajavartiolaitoksen alus. Nostimme kaikki toisillemme aamukahvimukia tervehdykseksi.
Hamburg VII 2013